Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet
Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen tehtävä ja yleiset tavoitteet
Steinerpedagoginen varhaiskasvatus:
- Olennaisin tekijä pienten lasten parissa tapahtuvassa työskentelyssä on kasvattajan sisäinen asenne ja toiminta, jotka muodostavat tärkeän esimerkin lapsen jäljittelevälle toiminnalle ja oppimiselle.
- Steinerpedagoginen varhaiskasvatus ottaa huomioon alle kouluikäisille lapsille tyypilliset kehitysvaiheet. Niihin kuuluvat tahtoon perustuva, fyysis-painotteinen toiminta, joka luonnehtii lapsen kolmea ensimmäistä ikävuotta.
- Varhaisvuosien keskivaihetta puolestaan kuvastaa erityisesti sille ominainen mielikuvitusleikki, minkä jälkeen kehitys etenee kohti esikouluikäisen kognitiivisempaa, oppimispainotteista lähestymistapaa maailmaan.
Yleistä steinerpedagogiikasta
Yleistä steiner- pedagogiikasta
Varhaiskasvatus, siihen kuuluva esiopetus ja perusopetus muodostavat steinerpedagogiikassa lapsen kehityksen ja oppimisen kannalta johdonmukaisesti etenevän kokonaisuuden ja perustan elinikäiselle oppimiselle. Kasvatus nähdään ennen kaikkea lapsen hyvinvoinnin kokonaisvaltaisena tukemisena. Steinerpedagogiikan keskeisenä tehtävänä on vaalia lapsen tervettä kehitystä eli hänessä vaikuttavien sisäisten voimien dynaamista tasapainoa ja lapsen harmonista yhteyttä sosiaaliseen ympäristöön. Sen pyrkimyksenä on myös auttaa lasta löytämään ainutkertaiset kykynsä ja vahvuutensa, toteuttamaan itsessään olevia mahdollisuuksia sekä kehittämään sosiaalisia taitoja vahvistaen siten osallisuutta ja aktiivista toimijuutta yhteiskunnassa. Yleisen varhaiskasvatuksen tavoin se edistää lasten tasa-arvoa ja yhdenvertaisuutta sekä ehkäisee syrjäytymistä.
Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen keskeiset tavoitteet:
Steinerpedagogisen varhaiskasvatuksen keskeiset tavoitteet:
- Rakkaudellinen, kiinnostunut ja hyväksyvä suhtautuminen lapseen.
- Mahdollisuus omaehtoiseen leikkiin yksinkertaisilla leikkimateriaaleilla, mikä on pienten lasten tärkein toiminta. Leikki on lapsen työtä, joka mahdollistaa omien kokemusten työstämisen ja ymmärtämisen.
- Tietoisuus siitä, että pienet lapset oppivat jäljittelyn, erilaisten aistivaikutelmien ja aistikokemusten sekä liikkeen kautta. Lasten luontaisena tarpeena on tutkia aktiivisesti fyysis-sosiaalista ympäristöään. Ympäristön tehtävänä on tarjota heille rajoja, järjestystä ja suojaa, mutta luoda myös mahdollisuuksia riskien ja haasteiden kohtaamiseen. Todellisuuteen perustuvien kokemusten painottaminen virtuaalimaailman sijasta edesauttaa lasta luomaan terveen suhteen maailmaan.
- Taiteellinen toiminta, kuten sadut ja tarinat, musiikki, piirustus ja maalaus, rytmiset leikit ja muovailu, edistävät mielikuvituksen ja luovuuden tervettä kehitystä.
- Mielekäs käytännön työ, kuten keittäminen, leipominen, puutarhanhoito, käsityö ja erilaiset kodintyöt, luo mahdollisuuksia inhimillisten kykyjen kehittämiseen painopisteen ollessa arkielämän prosesseissa oppimistulosten sijaan.
- Säännöllinen päivä-, viikko- ja vuosirytmi luo turvallisuutta, mielekästä vuorovaikutusta ja elämänkokonaisuutta. Vuodenaika- ja muita juhlia vietetään kulttuurisen ja maantieteellisen ympäristön mukaisella tavalla.
- Varhaiskasvattajan jatkuvan tutkivan asenteen ja itsekasvatuksen korostaminen, mikä voi pohjautua opiskeluun, meditaatioon tai taiteelliseen ja käytännölliseen toimintaan.
- Lapsen terve kehitys edellyttää myös yhteisöllistä asennoitumista sekä terveitä sosiaalisia suhteita lapsiin, vanhempiin ja kollegoihin.
Lähde: https://peda.net/steinerkasvatus/ops-ja-vasu/stvasu/2vtjyt
